Olen Emilia. Ikää on päälle 30v. ja aion opiskella koodausta. Eihän se ole mikään juttu, että olen naispuolinen ja haluan oppia koodaamaan. Naiset pystyvät oppimaan ihan samat asiat kuin miehetkin. Ainoa asia siinä mikä mietityttää on, että pystynkö minä oppimaan koodaamaan. Eivät kaikki miehetkään automaattisesti tule koodaajiksi heti kun kurssille menevät. Ainakaan osa tuntemistani miehistä eivät ole mitään ruudinkeksijöitä.


Itseäni mietityttää mahdollisuuteni oppia, koska en ollut mitenkään kiinnostunut matematiikasta tai tietokoneista nuorempana. Huono en missään nimessä ollut, mutta ne eivät vaan olleet lempiaiheitani. Pidin kyllä kielistä, ja mitä tietokoneohjelmilla voi tehdä. Nettisivut olen koodaannut, ja silloin sain niistä kehuja. Omasta mielestäni ne olivat aika hirveät. Ei kait siinä auta muuta kuin kokeilla, ja katsoa mitä tästä tulee.


Olen asiaa googlaillut ja tutkinut, ja tullut muutamaan johtopäätökseen. Haluan opiskella englanniksi, ja haluan opiskella ohjelmoinnin MOOC-kurssilla. Englannin kieltä osaan hyvin ja käytän sitä päivittäin töissä. Olen myös kuullut, että monessa paikassa työkieli on englanti, ja jos opiskelee englanniksi on helpompi saada neuvoja netin kautta.


Käyn arkisin töissä, ja koulunpenkille ei kiinnosta moneksi vuodeksi lähteä. MOOC-kurssit ovat siis netissä käytäviä kursseja, missä on tosi paljon kävijöitä. Kursseja saa tehdä omaan tahtiinsa. Opintotukea niihin ei saa, mutta työssäkäyvä ei sitä muutenkaan saa, jos palkka on tavallisella tasolla.


Ajattelin aloittaa python ohjelmointikielellä. Sen pitäisi olla suht helppo oppia. Testailinkin pythonia jollain nettisivulla ja ihan mukavalta tuntui. En nyt millään saa päähäni mikä nettisivun osoite oli, enkä bookmarkannut sitä. Siellä pystyi muokkaamaan koodia ja kokeilemaan miten koodi toimi. Aika loogiselta tuntui ekat rivit koodia. Ei tuntunut yhtään vaikealta ja ihan hauskalta puuhalta vaikutti. Muita vastaavia sivuja varmasti löytyy googlaamalla.


En ole vielä suunnitellut mitä teen sitten kun toivottavasti opin koodaamaan. Ehkä voisin hakea uuteen työpaikkaan tai sitten vaan omaksi ilokseni koodailla jotain. Voisin tehdä nettisivuja tai tehdä jonkun appsin vaikka. Nykyiset hommat hoituvat rutiinilla, joten niihin olisi ihan mukavaa saada uusia haasteita.


Joskus kuulee puhuttavan miespuolisten koodaajien asennevammoista naispuolisia koodaajia kohtaan. Ne eivät huoleta, sillä olen tottunut törppöihin nykyisessä työssä. En ole kuitenkaan opiskelemassa pakon edessä uutta taitoa. Minun ei ole pakko ottaa vastaan ensimmäistä vastaan tulevaa työta. Jos päätän ruveta koodaajaksi, voin aina vaihtaa parempaan työpaikkaan, missä ei ole törppöjä. Paluu vanhoihin hommiin ei ole myöskään ongelma.